Vahvaksi

Useimmat ajattelevat, että vahvuus on ominaisuuksia, joilla yksilö voittaa ylivoimaisilta tuntuvat vastukset ja selviää vastoinkäymisistä sekä menestyy äärirajoille venymistä vaativissa tilanteissa. Vahvuudessa ei ole kuitenkaan kyse pelkästä ”voitosta” vaan vahvuus on myös voitetuksi tulemista, tappioita, ja sitä mitä tappiosta seuraa. Tämän olen myös omakohtaisesti nuorkauppakamarielämässä kokenut.

Todelliset vahvuudet nousevat esiin vasta kun vastoinkäymiset ovat niin suuria ja haasteellisia, ettei entisillä keinoilla ja konsteilla pärjää. Sisäiset resurssit tulevat käyttöön usein vasta kun on ”heikoimmillaan” - polvillaan. Olen sitä mieltä, Saarisen ja Lonkan kanssa, että ihmisen suurin voima lähtee säröistä ja heikkouksista, jotka hän on osannut työstää vahvuuksiksi.

Jokainen meistä on keskeneräinen, vajaa tai heikko ainakin jossakin asiassa, jopa monessa. Omien puutteiden ja heikkouksien myöntäminen auttaa suhtautumaan niihin hyväksyvämmin ilman suuria häpeän tunteita. Johtajana on hyvä myös tietää, että jos itse kieltää heikkoutensa ja epätäydellisyytensä, ahdistuu kohdatessaan heikkoutta muissa ihmisissä. Yksi hyvän johtajan ominaisuuksista siis on, että pystyy rakastamaan itseään heikkouksistaan tai virheistään huolimatta.

Haluan kertoa erityisesti teille kaikille, joita tappio on kirpaissut esimerkiksi tämän syksyn aluevaaleissa, että tilanteen voi todellakin kääntää vahvuudekseen – kasvuksi, joka muuten olisi jäänyt kasvamatta. Kannattaa myös luottaa siihen, että aktiivisille ja innostuneille tekijöille järjestössämme aukeaa aina uusia mahdollisuuksia tartuttavaksi. Tikapuilta tippuminen ei tarkoita, etteikö koskaan pitäisi enää tikapuille nousta. Kiipeä entistä tarmokkaammin, entistä paremmalla otteella!

”Mitä on tappio? Ei mitään muuta kuin oppimista,
ei mitään muuta kuin ensimmäinen askel kohti jotain parempaa.”
— Wendell Phillips

”Epäonnistuja ei ole luuseri.
Luuseri on se, joka kaaduttuaan ei enää nouse.”
— Santi Martínez