Kuka on Johanna Lundán? Esimerkiksi työtittelini, koulutukseni ja JC-kokemukseni ovat osa minua, mutta haluan kertoa teille Johannasta näiden kaikkien takana. Olet varmasti kuullut joskus kysymyksen, jossa kysyjä pyytää kuvaamaan itseäsi esimerkiksi eläimenä. Jos minun pyydettäisiin kuvaamaan itseäni ja kertomaan ”todellisesta ”minästäni, kuvastaa mielestäni oma kotini hyvin minua ihmisenä.

Asun Lempäälässä, luonnon rauhassa, kuitenkin hyvien liikenneyhteyksien varrella. Naapureita ei ikkunoistani näy ja pihamaallani tepastelevat niin peurat, ketut kuin rusakot. Töihin Lempäälän keskustaan ja lähikauppaani Ideaparkkiin ajan kotoani noin viisi minuuttia.

Ostin taloni vuonna 2010 hieman jopa sattumalta. Tutuntuttu kauppasi taloaan, jolle ostajaa ei ollut löytynyt. Tartuin haasteeseen ja niin päädyin suuuuuuren remonttiprojektin keskelle. Jokainen remonttia tehnyt tietää, että harvemmin remontti sujuu niin kuin oli alun perin ajatellut. Näinhän kävi myös minulle. Remontti venyi kahdesta kuukaudesta reiluksi puoleksi vuodeksi. Projekti oli erittäin rankka, mutta kasvatti minusta täysin uudenlaisen – vahvemman –ihmisen, joka ei lannistu vastoinkäymisistä eikä anna periksi. Projekti osoitti myös, että unelmistaan tulee pitää kiinni ja tehdä töitä niiden eteen.

Vaikka viihdyn ihmisten parissa, osa minusta haluaa välillä ”erakoitua” omaan kotiin rentoutumaan ja lataamaan akkuja. Kaipaan tilaa ympärilleni ja fyysistäkin tilaa kotonani riittää. Minulle kotini on rentoutumispaikka, jossa muun maailman vilske jää ulko-ovelle. Sisimpäni huutaa valoa ja valoisuutta. Tämän vuoksi kodissanikin verhot ovat aina auki ja talo on täynnä mitä erilaisimpia valaisimia. Monilla sisustajilla on joku heikko kohta ja minulle se on erikoiset valaisimet, joita metsästän maailman ääristä. Pystyn aina kerta kerran jälkeen hämmästyttämään sähkömiehen ostoksillani.

Yhdessä tekeminen sekä perhe ja yhteisöllisyys kulminoituvat myös kodissani. Remonttiprojektini ei olisi varmaankin ikinä valmistunut ilman isääni, äitiäni, siskoani ja veljeäni. Pikkuveljeni rippijuhlat järjestettiin kodissani ja juhlapäivä pisti koko perheemme puhaltamaan yhteen hiileen, jotta remontti saatiin ajoissa valmiiksi. Totta kai valmiista kodistani olemme myös yhdessä nauttineet. Vietämme leffa- ja saunailtoja sekä laittelemme ruokaa yhdessä.

Kotini sisutuksessa persoonallisuus ja kekseliäisyys yhdistyvät. En kaipaa katalogikotia vaan juuri omannäköiseni kodin, jossa tavaroilla ja esineillä on selkeä tarkoitus ja ne kertovat omaa tarinaansa. Tuunaaminen on yksi lempiharrastukseni, joka myös herättelee entisestään luovuuttani. Tämä tukee myös uusiokäyttöä ja vähentää kertakulutusta. En pelkään sisustamisessakaan olla oman tieni kulkija. Trendejä ei tarvitse seurata vaan niitä pitää pikemminkin luoda. Epätavalliset, mutta toimivat, ratkaisut ovat osa minua.

Minulle kotini on ollut suuri kasvun paikka ja kenties yksi elämäni hienoimmista saavutuksista. Suhde tuohon talooni olisi varmasti erilainen, jos verta, hikeä ja kyyneleitä ei tämän unelman eteen olisi vuodatettu. Paljastan teille kuitenkin ”ei niin salaisen” salaisuuden – pääni pursuaa jo uusia ideoita ja kaipaan uutta remonttihaastetta. Onneksi nyt ajatukset on voinut fokusoida nuorkauppakamaritoimintaan niin talokuumetta on ollut helpompi hillitä.

Pilkahduksen aidoista aidompaan Johannaan, mitään peittelemättä, saat kurkkaamalla kotiini tästä klikkaamalla.

Useimmat ajattelevat, että vahvuus on ominaisuuksia, joilla yksilö voittaa ylivoimaisilta tuntuvat vastukset ja selviää vastoinkäymisistä sekä menestyy äärirajoille venymistä vaativissa tilanteissa. Vahvuudessa ei ole kuitenkaan kyse pelkästä ”voitosta” vaan vahvuus on myös voitetuksi tulemista, tappioita, ja sitä mitä tappiosta seuraa. Tämän olen myös omakohtaisesti nuorkauppakamarielämässä kokenut.

Todelliset vahvuudet nousevat esiin vasta kun vastoinkäymiset ovat niin suuria ja haasteellisia, ettei entisillä keinoilla ja konsteilla pärjää. Sisäiset resurssit tulevat käyttöön usein vasta kun on ”heikoimmillaan” - polvillaan. Olen sitä mieltä, Saarisen ja Lonkan kanssa, että ihmisen suurin voima lähtee säröistä ja heikkouksista, jotka hän on osannut työstää vahvuuksiksi.

Jokainen meistä on keskeneräinen, vajaa tai heikko ainakin jossakin asiassa, jopa monessa. Omien puutteiden ja heikkouksien myöntäminen auttaa suhtautumaan niihin hyväksyvämmin ilman suuria häpeän tunteita. Johtajana on hyvä myös tietää, että jos itse kieltää heikkoutensa ja epätäydellisyytensä, ahdistuu kohdatessaan heikkoutta muissa ihmisissä. Yksi hyvän johtajan ominaisuuksista siis on, että pystyy rakastamaan itseään heikkouksistaan tai virheistään huolimatta.

Haluan kertoa erityisesti teille kaikille, joita tappio on kirpaissut esimerkiksi tämän syksyn aluevaaleissa, että tilanteen voi todellakin kääntää vahvuudekseen – kasvuksi, joka muuten olisi jäänyt kasvamatta. Kannattaa myös luottaa siihen, että aktiivisille ja innostuneille tekijöille järjestössämme aukeaa aina uusia mahdollisuuksia tartuttavaksi. Tikapuilta tippuminen ei tarkoita, etteikö koskaan pitäisi enää tikapuille nousta. Kiipeä entistä tarmokkaammin, entistä paremmalla otteella!

”Mitä on tappio? Ei mitään muuta kuin oppimista,
ei mitään muuta kuin ensimmäinen askel kohti jotain parempaa.”
— Wendell Phillips

”Epäonnistuja ei ole luuseri.
Luuseri on se, joka kaaduttuaan ei enää nouse.”
— Santi Martínez

Päätös lähteä hakemaan Suomen Nuorkauppakamareiden varapuheenjohtajan paikkaa oli arvatenkin suuri. Sitoutuminen entistä tiiviimmin ja kiinteämmin seuraavaksi kolmeksi vuodeksi kantaa elämänlangalla useiden tapahtumien ja tilanteiden läpi. Kolme vuotta on omalla tavallaan pitkä aika, jonka aikana nykymaailman menossa maailma muuttuu todennäköisesti paljonkin. Minulta onkin kysytty, erityisesti toimintamme ulkopuolella, kuinka tällaisen sitoumuksen halusin tehdä ja kuinka pystyn sitoumukseni pitämään.  

Jos kysymykseen pitäisi vastata yhdellä sanalla, vastaukseni olisi arvot. Omien arvojen määrittely on yksi tapa vastata kysymykseen ”Kuka minä olen?”. Arvojen kautta samalla myös määrittelee mikä on elämän tarkoitus, mitkä ovat tavoitteet ja tärkeimmät tarpeet. Arvot ovat olennainen osa elämän ohjaajana ja ne vaikuttavat valintoihin vahvasti.

Minulle sitoumus oli omalla tavallaan helppo tehdä. Yhdyn Raija Salmimiehen esittämiin ajatelmiin, joiden mukaan arvojen mukaiseen toimintaan sitoutuminen on luonnostaan helppoa, koska tällöin toiminta tuntuu rehelliseltä ja aidolta. Se, että elää omien arvojensa mukaisesti, auttaa minua jaksamaan ja hoitamaan velvollisuuteni. Oman arvomaailmansa mukaan eläen pysyy uskollisena itselleen ja välttää sisäisiä ristiriitoja. Minun arvomaailmassani henkilökohtainen kasvu ja kehittyminen sekä itsensä toteuttaminen ovat elämässäni tärkeitä. Virassa ja nuorkauppakamarissa voin näiden arvojen mukaan elää. Lisäksi uskollisuus omille unelmilleen pitää sisimmän aitona. 

Kun puhumme määränpäistä, ensimmäisenä saattaa tulla mieleen liike-elämän taloudelliset tavoitteet ja mieleeniskostunut sana missio. Määränpäät ovat kuitenkin syvällisempiä toimintamme lähteitä. On olemassa monia sanoja, jotka kuvaavat  suuntautumista johonkin kohteeseen. Tällaisia sanoja ovat esimerkiksi maali, pyrkimys, aikomus, tehtävä, kiinnostus, tavoite, suunnitelma, päämäärä, tarkoitus, haave ja toive. Raija Salmimies kuvaa näitä sanoja erilaisiksi mielentiloiksi, jotka ilmaisevat ajatuksia paremmasta.

Omasta mielestäni määränpäiden määrittely on elämässä tärkeää. On myös ihmisiä, jotka ahdistuvat tavoitteista ja haluavat ennemmin olla ikään kuin ”virran vietävänä”. Omalla tavalla itsekin uskon asioiden tapahtuvan syystä, mutta se ei estä asettamasta tavoitteita tai unelmia. Määränpäidensä tiedostaminen on kuitenkin olennaista henkilölle, joka haluaa panostaa omaan kasvuunsa ja kehittymiseensä. Päämäärät antavat elämään suunnan, sykettä ja tarkoituksen tunnetta. Päämäärien avulla energiaansa ja voimavarojansa voi kanavoida tehokkaasti.

Jos matkan suunta ei ole selvillä, on erittäin todennäköistä, että kulkee väärään suuntaan. Kun suunta on selvillä, on helpompi päästä perille. Jos ei ole asetettua määränpäätä, ei voi myöskään määränpäätään saavuttaa. Tämä tuo haittavaikutuksia, sillä tällöin ei myöskään kohtaa tavoitteen saavuttamisen onnistumisen mukanaan tuomaa hyvänolon tunnetta, joka rakentaa itseluottamusta ja kasvattaa intoa uusiin haasteisiin. Voin tyytyväisenä todeta, että Suomen Nuorkauppakamareilla matkan suunta on hienosti selvillä uuden strategian myötä. Iloa ja hyvänolontunteitakin on tähän vuoteen mahtunut, sillä olen päässyt todistamaan onnistumisia ja tavoitteiden saavuttamisia.

Ihminen, jolla on unelmia tai mielikuva tulevaisuuden tahtotilasta, alkaa nähdä ympärillään unelmiaan ja tavoitteitaan tukevia mahdollisuuksia. Tämän olen nähnyt tänä vuonna myös järjestömme tasolla toteutuvan: selkeä päämäärä on avannut meille uusia ovia. Kun päämäärä on selvillä, keinot alkavat löytyä ja eteen tulee jopa yllättäviä mahdollisuuksia, jotka vievät kohti päämääriä. Koska aistit ovat melko rajoittuneita, havaitsemiseen vaikuttaa olennaisesti, mistä on kiinnostunut ja mihin suuntaa ajatukset. Se, mihin ajatuksensa suuntaa tulee yleensä jopa tiedostamatta määränpääksi - ja ajatuksilla on tapana toteutua.

Viime viikonloppuna C-alueen vaalikokouksessa Raumalla Harri Tammiruusu puhui aiheesta Menestyä vai menehtyä. Päällimmäiseksi ajatukseksi itselleni Harrin puheenvuorosta jäi yksi menestyjän ominaisuuksista: Menestyjät tekevät asioita, joita eivät ole tottuneet tekemään. Menestyjät sietävät epävarmuutta ja kasvavat epämukavuusalueella.

Itse olen samaa mieltä. Yksi henkilökohtaisen kasvun ja kehittyminen osatekijöitä on epämukavuusalueelleen meneminen. Monien näkemyksien mukaan todellinen uudistuminen vaatii poistumista mukavuusalueelta sen ulkopuolelle. Yleensä vietämme suurimman osan ajastamme mukavuusalueella. Mukavuusalueella on kuitenkin ongelma. Siellä ei välttämättä opita juurikaan uutta. Mukavuusalueelta pääsee pois ihmettelyn, innostuksen, itsetuntemuksen, itseluottamuksen ja itsepohdiskelun avulla. 

Uudistumisen kannalta hyvä itseluottamus on merkittävä tekijä, sillä venymisalueelle matkatessa ja hakeutuessa tarvitsemme itseluottamusta ja rohkeutta. Venymisalueella haasteet ylittävät normaalihallinnan rajat. Siellä tarvitaan todellisia ponnisteluja uusia haasteellisia asioita oppiakseen. On myös annettava itselleen lupa  epäonnistua ja tehdä virheitä. Epäonnistumisia ei tule pelätä vaan hyödyntää tilanne ja oppia selviytymään. Epäonnistuminen voi viedä todellisen uuden oppimisen äärelle. Omaa mukavuusaluettaan voi laajentaa, kun vierailee riittävän usein venymis- ja paniikkialueella. Asiat, jotka ennen sijaitsivat venymisalueella siirtyvät mukavuusalueelle. Tämä on osoitus ja merkki henkilökohtaisen kasvun tapahtumisesta.

Aina uudestaan nuorkauppakamaritoiminta vie minut pois mukavuusalueeltani. "Sisäistä ihottumaa" olen kuitenkin oppinut kestämään - ja aina jokaisen kerran jälkeen pystyn toteamaan kasvaneeni ihmisenä ja kehittyneeni vahvemmaksi. Tästä syystä en enää pelkää epämukavuus- ja paniikkialueita. Tärkeää on uskaltaa haastaa itsensä eikä pelätä haasteita tai vastoinkäymisiä. Voin todeta omakohtaisena kokemuksena, että kun hieman sattuu ja koskee, kasvaa ja menee eteenpäin. Urheilutermimäisesti, ilman kipua ei tule tuloksia.